Oli helteinen heinäkuun alkuilta. Olimme lähteneet kaveriporukalla mökille. Saunan lämmetessä ja nestehukkaa korjatessa soitin akustisella kitaralla melko tuoreita biisejäni mukana olleen joukon riemuksi. Portailla istuessani olutta latkiva Tuomo (sukunimi muutettu) avautui ja kertoi soittavansa rumpuja. Hän halusi perustaa kanssani rockbändin.
Parikymmentä minuuttia myöhemmin Marcus istahti portaille viereeni. Hän kertoi soittavansa rumpuja ja halusi perustaa kanssani bändin. 'Täällähän on ruuhkaa tänään', ajattelin - tyyppejä käy ilmoittautumassa soittajiksi muutaman minuutin välein - kuulostinko niin ohuelta trubaduurina? Eikö komppini pysy läjässä? Koska Tuomo oli jo tullut rumpaliksi, niin Marcuksesta tuli basisti.
Ekat treenit pidettiin vanhassa ja kuselle lemunnessa kellarissa, toisinaan mökillä ja välillä Tuomon kotona takkahuoneessa. Historiankirjoihin voidaan mainita kitaravallini, joka oli ketju akustinen kitara - delay, flanger, chorus, kolmen säröä (mm. Metal Zone MT-2) - wah wah - vahvistin! Laiteketjusta lähti tajuton kitarasoundi, jonka nyt kuullessani varmaan juoksisin pääkatkaisijalle.
Soittajat räjähtelevät
Näihin aikoihin Ahvenanmaan yllä lensi keltainen avaruusalus. En usko abduktioihin, mutta eräänä aamuna heräsin lähimuistini tyhjänä ja tietokoneeni monitorille oli jätetty viesti, jonka mukaan minun bändini nimen piti olla Avaruusankat. Ei siis Hengen jättiläinen, Lihalaatikko, ei Armosurmaajat, ei edes Lintuvaaran mieskuoro. Samassa menetimme basistin. Se vain räjähti kappaleiksi. Tästä ei puhuta, mutta useita kymmeniä basisteja räjähtää vuosittain, eikä jäljelle jää kuin pieniä vihreitä rakeita. Fazer myy niitä sokeripäällysteisiä marmorikuulia, ne vievät multa kielen mennessään! Tykkään ehkä liikaakin sokerituotteista - hampaat menee. Onneksi aineenvaihdunta tai jotain on niin vilkasta, että en liho vaikka mussuttaisin kilon karkkia ja kolme litraa kolaa joka päivä.
Kuoppatien funkkistalo palveli Ankkoja melkein vuosikymmenen ajan!
Kehittelimme bändiä Tuomon kanssa kaksistaan ja tuona aikana alkoi suunta tiukkaan rokkimeininkiin. Taiderokki alkoi jäädä kohta vähemmistöön (vaikka se pullahteleekin pintaan aina silloin tällöin :-).
Jykä soitteli koskettimia kanssamme vuonna 1996 jonkin aikaa. Eräänä yönä Jykä vain hävisi. Hänestä jäi jäljelle vain vihreitä valkoisilla kiderakeilla päällystettyjä kuulia, mutta todistusaineisto tästä syötiin pois heti joulupyhien jälkeen. Vuosittain sadat kosketinsoittajat häviävät samalla tavalla, mutta siitä ei vain puhuta.
Peter Käki - The Gatekeeper Duck
Lukukausi oli loppunut, enkä tullut ikinä tosissaan ajatelleeksi, että luokassani oli neljän vuoden ajan istunut muutaman metrin päässä aina silloin tällöin kanssani ilmeitä vääntelevä Kari Peitsamoa diggaava sanoja hassusti korostava heppu. Kokeile soittaa hänen puhelinvastaajaansa, niin tiedät tunteeni.
Pukinmäen Mc Donaldsin tienoilla soitin Peterille. Kävimme lyhytsanaisen, mutta merkittävän keskustelun.
- Moi.
- Moi. Mitä jätkä?
- Mitäs tässä. Ostin uudet kengät.
- Aijaa. No onks muuta...
- No ei tässä ihmeempiä.
Ai niin, tuutko soittamaan bassoa?
- Milloin?
- 15 minuutin kuluttua.
- Mihin?
- Kap.
- Mitä me soitetaan?
- Katsotaan sitten.
- Ok.
- Moi.
- Moi.
Syksyllä 1998 päätimme äänittää biisejämme, jotta voisimme arvioida, miltä kuulostamme livenä. Homma vähän riistäytyi käsistä ja teimme CD:n, johonon aikaa seuraavat neljä kuukautta. Perustin Pulu Records levy-yhtiön ja Pulu Studion.
Alkukesällä 1999 nauhoitimme taas ex temporena yhdet treenit ja saimme kolme kelallista materiaalia. Parissa illassa näistä syntyi Avaruusankat - Live In Helsinki (PULU2). Levyltä jätettiin pois ainoastaan yksi biisi, joka keloilta vieläkin löytyy, nimittäin suomenkielinen versiomme Europen hitistä The Final Countdown (Lähtö taivaankanteen). Kiireessä emme viitsineet panostaa nuotissa pysymiseen, mutta hienon yleisön saimme.
Panu ja Peter Käki olivat katsomassa Ne Luumäkien ties monennenko kerran ns. viimeistä keikkaa. Basisti-Luumäki heitti paitansa yleisöön ja se lensi suoraan Panun räpylään. Hahaha-paita on loppusijoitettu pesemättömänä ja lyhentämättömänä Avaruusankkojen aluksen treenitilaan.
Life is when you are busy planning other things to do. -John Lennon
Uudet Avaruusankat kuoriutuivat. Julli hyppäsi konehuoneeseen rumpaliksi ja tukikohta muutti uusiin Pulu Studion toimitiloihin Vallilaan. Jullin piti tulla aluksi soittamaan kannuja uuden basistin koesoiton ajaksi. Basisti oli kyllä ammattilainen, mutta liian kiireinen tällaiseen bänditoimintaan. Julli kuitenkin tuli bändin rumpaliksi - hän puhkuu soittamisintoa ja diggailee Ankkabiisejä. Asiaa!
Järjestin uuden alun kunniaksi keikan 24.2. Jullin ensimmäinen kommentti keikan ajankohdasta oli: SÄ OOT HULLU! Mutta me hoidettiin keikka loistavasti - jengi oli mukana kympillä ja pitkääkin pitemmän tauon jälkeen oli mahtavaa palata yleisön eteen. Nyt laitetaan pyörät pyörimään!
Avaruusankat 2005 - Panulla on uusi kitara, Julli ekaa kertaa rumpalina. Oikealla vilahtaa Tero, joka oli keikalla guest star taustalaulaja.
Uuden basistin löytäminen olikin jo paljon vaikeampi tehtävä, mutta kevään keikoille tuuraajaksi tullut Kimmo halusi kesällä muutaman keikan ja hyvien vibojen perusteella liittyä vakkarijäseneksi. En voinut kuin hymyillä tyytyväisyyttäni, koska Kimmo on mukava ja rela mies ja kaiken lisäksi soittaa ja laulaa hyvin.
Tässä välissä alkoi tapahtua kummia Jazz'n'Gas-rintamalla. Jazz'n'Gas oli mun, Lumpan ja Marcuksen fuusiorockjazzprogekokeiluprojektibändi, joka oli jo haudattu muutamaksi vuodeksi. Kahvit uudessa Pulu Studiossa Lumpan kanssa toivat jostakin syystä puheeksi Jazz'nGasin ja seuraavassa muistikuvassa Julli istui rumpujen takana opettelemassa hänelle täysin vieraita tahtilajeja minun ja Lumpan nauraessamme itseämme tärviölle :-) - jätkä oli pihalla kuin lumiukko, mutta yritys oli sentään kova.
Jazz'n'Gas alkoi Ankkojen lämppäribändiksi. Kätevää ja taloudellista - kun itse lämmittelee itseään, on keikkaliksan jakajia vähemmän! $$$, €€€. Sitten aloin miettiä, mitä Lumppa tekisi joka Ankkakeikalla yleisössä tai takahuoneessa odottamassa keikan loppua, kun hän voisi yhtä hyvin tulla lavalle soittamaan vaikka rytmisoittimia ja ehkäpä muutaman yksinkertaisen syntikkajutun, taustalauluista puhumattakaan. Lumppa innostui asiasta niin, että hän tilasi oitis perkussiosarjan ja on ollut puhelusta lähtien mukana. Soitinrepertuaariin voi tulla myös akustinen kitara, joten bändin livesoundi voi laajentua puhtaan yksinkertaisesta triohenkisestä rokista harmonisesti monipuolisemmaksi popiksi.
Avaruusseikkailu 2006
Helmikuu 2006
Yksi vuosi uusia Avaruusankkoja on takana. Bändillä on tiedossa koko ajan uusia keikkoja, soitto kulkee ja henkiökemiat toimivat. Netistä löytyy Avaruusankkojen fanitusblogi!. Lisäksi harjoittelu- ja äänitystilat ovat nyt valmiit. Vuodessa kehityimme aivan järjettömän paljon - bändi soittaa joustavasti ties mitä tyylilajeja. Julli saa kovaa rumpukoulutusta Jazz'n'Gasissa ja mä soitan kitaraa paremmin ja rennommin kuin koskaan.
Huhtikuu 2006
Lumpasta tuli basisti. Kimmo tuuraa tarvittaessa keikoilla. Treenaaminen lähti käyntiin uudella sykkeellä - nyt soittoon ja sovituksiin keskitytään entistä tarkemmin, koska Lumppa haluaa tietää tarkasti, mitä biiseissä tapahtuu... Onneksi Lumppa on heilunut mukana perkussionistina jo viime kesästä, joten biisit eivät ole hänelle tuntemattomia.
Bändin soittamiseen tuli Lumpan mukana tiukkaa groovea. Koska Jazz'n'Gas ja Avaruusankat muodostuvat nykyään samoista henkilöistä, hyödyttää Jazz'n'Gasin komppikoulu myös Avaruusankkoja. Bändin yhteensoittotaito kasvaa koko ajan ja keikoilla homma toimii hienosti.
Joulukuu 2006
Syksyn bluesjamit veivät aika lailla resursseja Ankoilta, koska meidän piti opetella koko illan setti uutta musiikkia. Lumppa on seuraavat puoli vuotta vähän heikonlaisesti paikkakunnalla opiskelujen takia, mutta eiköhän tässä jotakin saada viikonloppuisinkin aikaa. Studiossa on ainakin jotakin salaista meneillään...
Joulukuu 2007
Lumppa muuttaa toiselle paikkakunnalle. Tällä erää hommat päättyivät Lumpan ja Jullin kanssa 1.12.2007 Finnegansin keikkaan Hyrylässä, jossa soitimme Kari Peitsamon lämppärinä. Tässä vaiheessa Avaruusankat ja Jazz'n'Gas olivat sulautuneet käytännössä kokonaan samaksi bändiksi - keikkasetissä Jazz'n'Gasit ja Avaruusankat olivat niin sekaisin, että tuskin itsekään muistimme kappaleita soittaessamme, mitä bändiä edustimme!
-Panu